I. Matkustaminen, asuminen ja työskenteleminen Euroopassa

Euroopan unionin kansalaisen ensimmäisenä oikeutena on oikeus matkustaa , työskennellä ja asua missä tahansa unionin alueella. Nämä oikeudet kirjattiin Maastrichtin sopimuksen unionin kansalaisuutta koskevaan lukuun.

EU on antanut direktiivin, jolla perustetaan korkeakoulututkintojen vastavuoroiseen tunnustamiseen perustuva järjestelmä. Direktiiviä sovelletaan yli kolmevuotisiin korkeakoulututkintoihin. Se pohjautuu eri maiden koulutusjärjestelmien laatua koskevaan keskinäiseen luottamukseen.

Kaikki EU-maiden kansalaiset voivat työskennellä terveys- ja koulutuspalvelujen sekä muiden julkisten palvelujen alalla missä tahansa unionin alueella lukuun ottamatta tiettyjä julkisille viranomaisille rajattuja tehtäviä (poliisi, puolustusvoimat, ulkoasioidenhoito ym.). Näin voidaan esimerkiksi palkata englantilainen opettaja opettamaan äidinkieltään helsinkiläisille oppilaille tai rohkaista tutkinnon suorittanutta belgialaisnuorta hakemaan hallinnollista virkaa Ranskasta.

EU:ssa matkustavat EU-maiden kansalaiset ovat vuodesta 2004 voineet saada kansallisilta viranomaisiltaan eurooppalaisen sairaanhoitokortin, jolla voidaan kattaa hoitokustannukset, jos henkilö sairastuu toisessa maassa ollessaan.

II. Miten kansalaiset voivat harjoittaa oikeuksiaan

Eurooppalaiset eivät ole pelkästään kuluttajia tai talous- ja sosiaalipolitiikan pelinappuloita. He ovat myös Euroopan unionin kansalaisia, joilla on erityisiä poliittisia oikeuksia. Maastrichtin sopimuksen perusteella kaikilla unionin kansalaisilla on kansallisuuteen katsomatta oikeus äänestää ja olla ehdokkaana kunnallisissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa siinä EU-maassa, jossa he asuvat.

Tämä tuo EU:ta lähemmäs kansalaisia. Unionin kansalaisuus on nyt kirjattu perustamissopimukseen, jonka mukaan ”Unionin kansalainen on jokainen, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus. Unionin kansalaisuus täydentää, mutta ei korvaa jäsenvaltion kansalaisuutta.”

III. Perusoikeudet

Amsterdamin sopimus, joka tuli voimaan vuonna 1999, vahvisti perusoikeuksien käsitettä. Siinä otettiin käyttöön menettely, jonka mukaan sellaista EU-maata vastaan voidaan ryhtyä toimiin, joka ei kunnioita EU-kansalaisten perusoikeuksia. Sopimuksella laajennettiin syrjimättömyysperiaate koskemaan kansalaisuuden lisäksi myös sukupuolta, rotua, uskontoa, ikää ja sukupuolista suuntautumista.

Amsterdamin sopimuksella lisättiin EU:n politiikan avoimuutta ja parannettiin kansalaisten oikeuksia tutustua Euroopan toimielinten asiakirjoihin.

Euroopan unionin sitoutuminen kansalaisten perusoikeuksien noudattamiseen vahvistettiin joulukuussa 2000 Nizzassa, jossa annettiin juhlallinen julistus Euroopan unionin perusoikeuskirjasta . Perusoikeuskirjan laati valmistelukunta, joka koostui kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin jäsenistä, jäsenvaltioiden hallitusten edustajista ja Euroopan komission jäsenestä. Kuuteen lukuun – Ihmisarvo, Vapaudet, Tasa-arvo, Yhteisvastuu, Kansalaisten oikeudet, Lainkäyttö – jaetuissa 54 artiklassa määritellään Euroopan unionin perusoikeudet sekä EU-kansalaisten poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja kansalaisoikeudet.

Ensimmäiset artiklat koskevat ihmisarvoa, oikeutta elämään, oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, sananvapautta ja omantunnonvapautta. Luku Yhteisvastuu kattaa uudella tavalla sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet, joita ovat muun muassa:

• lakko-oikeus;
• työntekijöiden oikeus saada tietoa ja tulla kuulluksi;
• oikeus sovittaa yhteen perhe- ja työelämä;
• oikeus terveydensuojeluun, sosiaaliturvaan ja sosiaalitukeen koko Euroopan unionissa.

Perusoikeuskirjassa edistetään myös naisten ja miesten tasa-arvoisuutta ja määritetään oikeudet, jotka koskevat muun muassa tietosuojaa, ihmisten geneettiseen jalostamiseen tähtäävien käytäntöjen ja ihmisten kloonauksen kieltoa, oikeutta ympäristönsuojeluun, lasten ja vanhusten oikeuksia sekä oikeutta hyvään hallintoon.

IV. Koulutuksen ja kulttuurin Eurooppa

Yhteenkuuluvuuden tunnetta ei voida luoda keinotekoisesti. Se voi syntyä ainoastaan yhteisestä kulttuurisesta tietoisuudesta. Tämän vuoksi Euroopan on nyt kiinnitettävä huomio talouden ohella myös koulutukseen, kansalaisuuteen ja kulttuuriin.

EU:n yleissivistävät ja ammatilliset koulutusohjelmat ovat yksi osa tätä. Niillä edistetään vaihto-ohjelmia, jotta opiskelijat voivat mennä ulkomaille, osallistua valtioiden rajat ylittäviin yhteisiin koulutapahtumiin, oppia uusia kieliä jne. Koulu- ja opetusjärjestelmistä ja opinto-ohjelmien sisällöstä päätetään edelleen kansallisella tai paikallisella tasolla.

Elinikäiseen oppimiseen liittyvät EU-ohjelmat: arvioidut luvut ohjelmakaudella 2007–2013.

EU:n Kulttuuri- ja Media-ohjelmilla edistetään kulttuuriyhteistyötä eri maiden ohjelmantekijöiden, tuottajien, lähetysyhtiöiden ja taiteilijoiden välillä. Näin voidaan tuottaa enemmän eurooppalaisia TV-ohjelmia ja elokuvia ja tasapainottaa eurooppalaisen ja amerikkalaisen tuotannon osuuksia.

V. Oikeusasiamies ja kanteluoikeus

EU:n tuomiseksi lähemmäs kansalaisia Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa perustettiin Euroopan oikeusasiamiehen virka. Euroopan parlamentti nimittää oikeusasiamiehen, jonka virkakausi on sama kuin parlamentin toimikausi. Oikeusasiamiehen tehtävänä on tutkia EU:n toimielimistä ja laitoksista tehtyjä kanteluita. Kanteluja voivat tehdä EU:n kansalaiset sekä sellaiset henkilöt, yritykset ja yhteisöt, joiden asuin- tai kotipaikka on jossakin EU-maassa. Oikeusasiamies pyrkii löytämään sovitteluratkaisun kantelijan ja asianomaisen toimielimen tai laitoksen välillä.

Toinen tärkeä yhteys kansalaisten ja EU:n toimielinten välillä on EU:n jäsenvaltiossa asuvan henkilön oikeus tehdä vetoomus Euroopan parlamentille.

VI. Kansalaisten osallistuminen

Ajatus kansalaisten Euroopasta on uusi. Yhteistä eurooppalaista identiteettiä kuvastavia symboleja ovat eurooppalainen passi (käytössä vuodesta 1985), hymni (Beethovenin Oodi ilolle) ja lippu (12 kultaista tähteä sinisellä pohjalla). EU-ajokortteja on myönnetty kaikissa EU-maissa vuodesta 1996. EU:lla on myös tunnuslause, ”Moninaisuudessaan yhtenäinen”, ja 9. toukokuuta on julistettu Eurooppa-päiväksi.

Euroopan parlamentti on valittu vuodesta 1979 lähtien suorilla vaaleilla. Tämä vahvistaa Euroopan yhdentymiskehityksen demokraattista legitimiteettiä ja liittää sen suoraan kansalaisten omaan tahtoon. Euroopasta voidaan tehdä entistäkin demokraattisempi Euroopan parlamentin asemaa vahvistamalla, aitoja eurooppalaisia puolueita luomalla ja parantamalla tavallisten kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa EU:n päätöksentekoon valtiosta riippumattomien järjestöjen ja muiden vapaaehtoisjärjestöjen kautta.

Euroseteleiden ja -kolikoiden käyttöönotolla vuonna 2002 oli merkittävä psykologinen vaikutus. Yli kaksi kolmasosaa EU:n kansalaisista hoitaa henkilökohtaiset raha-asiansa ja säästönsä euromääräisinä. Tavaroiden ja palvelujen hinnoittelu euroina antaa kansalaisille mahdollisuuden vertailla suoraan eri maiden hintoja. Rajatarkastukset on lopetettu useimpien EU-maiden väliltä Schengenin sopimuksen nojalla (kaikkien EU-maiden on jossain vaiheessa määrä allekirjoittaa se), mikä antaa kansalaisille tunteen kuulumisesta yhtenäiseen maantieteelliseen alueeseen.

”Emme ole rakentamassa valtioiden yhteenliittymää, vaan yhdistämässä kansoja”, Jean Monnet totesi vuonna 1952. Yksi toimielinten suurimmista haasteista on edelleen EU-tietämyksen parantaminen ja kansalaisten saaminen mukaan EU:n toimintaan.