I. Kolmiosainen päätöksentekojärjestelmä

Euroopan unioni on enemmän kuin pelkkä maiden yhteenliittymä, mutta se ei ole liittovaltio. Se on itse asiassa täysin uudenlainen rakenne, joka ei sovi mihinkään perinteiseen oikeudelliseen määritelmään. Sen poliittinen järjestelmä on historiallisesti ainutlaatuinen, ja se on muuttunut jatkuvasti yli 50 vuoden ajan.

Euroopan parlamentti: hänen äänensä on sinun
äänesi.

Perussopimusten (niin kutsuttu primaarioikeus) pohjalta on laadittu laaja määrä niin kutsuttua johdettua oikeutta, jolla on suora vaikutus Euroopan unionin kansalaisten jokapäiväiseen elämään. Johdettu oikeus koostuu pääasiassa asetuksista, direktiiveistä ja suosituksista, jotka EU:n toimielimet ovat hyväksyneet.

Tämä lainsäädäntö, kuten yleensäkin EU:n politiikka, perustuu päätöksiin, joita tekevät kolme toimielintä: neuvosto (jäsenvaltioiden hallitusten edustaja), Euroopan parlamentti (kansalaisten edustaja) ja Euroopan komissio (EU:n jäsenvaltioiden hallituksista riippumaton elin, joka puolustaa yhteistä eurooppalaista etua).

(a)  Euroopan unionin neuvosto ja Eurooppa-neuvosto

Euroopan unionin neuvosto (tai ministerineuvosto) on EU:n toimielimistä se, jossa päätökset pääasiallisesti tehdään. Jokainen EU-maa toimii vuorollaan puoli vuotta neuvoston puheenjohtajana. Kaikkiin neuvoston kokouksiin osallistuu yksi ministeri kustakin EU-maasta. Osallistuva ministeri määräytyy sen mukaan, mitä aihepiiriä käsitellään: ulkoasioita, maataloutta, teollisuutta, liikennettä, ympäristöä jne.

Neuvostolla on lainsäädäntävalta, jonka se jakaa Euroopan parlamentin kanssa niin kutsutussa yhteispäätösmenettelyssä. Lisäksi neuvostolla ja parlamentilla on yhtä suuri vastuu koko EU:n talousarvion hyväksymisestä. Neuvosto myös tekee Euroopan komission neuvottelemat kansainväliset sopimukset.

Perussopimusten mukaan neuvoston on tehtävä päätökset joko enemmistöpäätöksenä, niin kutsutulla määräenemmistöllä tai yksimielisesti, riippuen käsiteltävästä aiheesta.

Neuvoston on oltava yksimielinen tärkeissä kysymyksissä, esimerkiksi kun on kyse perussopimusten muuttamisesta, uuden yhteisen politiikan aloittamisesta tai uuden jäsenvaltion liittymisestä Euroopan unioniin.

Useimmissa muissa tilanteissa käytetään määräenemmistöäänestystä, eli päätös voidaan tehdä vain, jos sen puolesta annetaan tietty ennalta määritelty äänimäärä. Kunkin EU-maan äänimäärä vastaa suurin piirtein sen väestön kokoa.

Eurooppa-neuvosto kokoontuu pääsääntöisesti neljä kertaa vuodessa. Sen puheenjohtajana toimii kulloinkin Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajana toimivan maan päämies tai pääministeri. Euroopan komission puheenjohtaja osallistuu kokoukseen täysivaltaisena jäsenenä.

Maastrichtin sopimuksen myötä Eurooppa-neuvostosta tuli virallisesti aloitteentekijä unionin tärkeimpien politiikkojen yhteydessä. Samalla se sai valtuudet sopia vaikeista asioista, joista Euroopan unionin neuvostossa kokoontuneet ministerit eivät olleet päässeet yksimielisyyteen.

Eurooppa-neuvosto käsittelee myös ajankohtaisia kansainvälisiä aiheita yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa. Tavoitteena on, että EU voisi diplomaattisissa kysymyksissä esiintyä yhtenä rintamana.

(b)  Euroopan parlamentti

Euroopan parlamentti valitaan vaaleilla, ja se edustaa EU:n kansalaisia. Se harjoittaa EU:n toiminnan poliittista valvontaa ja ottaa osaa lainsäädäntäprosessiin. Euroopan parlamentin jäsenet on valittu vuodesta 1979 suoralla kansanvaalilla viiden vuoden välein.

Euroopan parlamentin täysistunnot pidetään yleensä Strasbourgissa ja ylimääräiset istunnot Brysselissä. Parlamentilla on 20 valiokuntaa, joissa tehdään valmistelutyötä täysistuntoa varten, ja useita poliittisia ryhmiä, jotka pitävät kokouksensa useimmiten Brysselissä. Pääsihteeristö toimii Luxemburgissa ja Brysselissä.

Parlamentti osallistuu EU:n lainsäädäntätyöhön kolmella tasolla:

• Yhteistoimintamenettelyssä , joka otettiin käyttöön Euroopan yhtenäisasiakirjalla vuonna 1987, Euroopan parlamentti voi antaa lausunnon Euroopan komission ehdottamista direktiivi- ja asetusluonnoksista, joihin komissio voi tehdä muutoksia parlamentin lausunnon huomioonottamiseksi.
• Vuodesta 1987 on ollut käytössä myös hyväksyntämenettely , jonka mukaan Euroopan parlamentin on annettava puoltava lausunto komission neuvottelemista kansainvälisistä sopimuksista ja Euroopan unionin laajentumisehdotuksista.
• Vuoden 1992 Maastrichtin sopimuksella otettiin käyttöön yhteispäätösmenettely , jossa parlamentti on samanarvoinen neuvoston kanssa säädettäessä useista tärkeistä asioista: työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta, sisämarkkinoista, koulutuksesta, tutkimuksesta, ympäristöstä, Euroopan laajuisista verkoista, terveydestä, kulttuurista, kuluttajansuojasta ym. Euroopan parlamentilla on valta hylätä ehdotettu lainsäädäntö näillä aloilla, jos ehdoton enemmistö parlamentin jäsenistä äänestää neuvoston niin kutsuttua yhteistä kantaa vastaan. Perustamissopimuksessa säädetään sovittelumenettelystä.

Euroopan parlamentilla on neuvoston kanssa myös yhtä suuri vastuu EU:n talousarvion hyväksymisestä. Parlamentti voi hylätä ehdotetun talousarvion, ja se on näin tehnytkin useaan otteeseen. Kun näin tapahtuu, koko talousarviomenettely täytyy aloittaa kokonaan uudelleen. Euroopan komissio tekee talousarvioehdotuksen, josta neuvosto ja Euroopan parlamentti keskustelevat. Parlamentti on käyttänyt tehokkaasti budjettivaltaansa vaikuttaakseen EU:n päätöksentekoon.

Tärkeä Euroopan parlamentin tehtävä on myös toimia demokratian valvojana EU:ssa. Se voi hajottaa komission antamalla epäluottamuslauseen. Siihen tarvitaan kahden kolmasosan enemmistö. Se myös valvoo EU:n politiikan jokapäiväistä hallinnointia esittämällä komissiolle ja neuvostolle suullisia ja kirjallisia kysymyksiä. Lisäksi Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja raportoi parlamentille neuvoston tekemistä päätöksistä.

(c)  Euroopan komissio

Komissio on Euroopan unionia hallinnoivan ja johtavan toimielinrakenteen kolmas osa. Komission jäsenet nimitetään viideksi vuodeksi kerrallaan. Nimityksistä sopivat jäsenvaltiot keskenään, ja Euroopan parlamentin on hyväksyttävä jäsenet. Komissio on vastuussa Euroopan parlamentille, ja koko komission on erottava, jos Euroopan parlamentti antaa sille epäluottamuslauseen.

Komissiossa on vuodesta 2004 ollut yksi jäsen kutakin jäsenvaltiota kohti.

Komissio on toiminnassaan hyvin itsenäinen. Sen tehtävä on vaalia koko EU:n etua, joten se ei voi ottaa vastaan ohjeita yhdenkään EU-maan hallitukselta. ”Perussopimuksen valvojana” sen on taattava, että Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan parlamentin laatima lainsäädäntö pannaan voimaan jäsenvaltioissa. Jos näin ei tapahdu, komissio voi viedä asian Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen, jotta EU:n oikeutta noudatettaisiin.

Komissio on EU:n toimeenpanoelin, joten se toteuttaa neuvoston tekemät päätökset esimerkiksi yhteisen maatalouspolitiikan alalla. Sillä on laajat valtuudet hallinnoida EU:n yhteisiä politiikkoja, esimerkiksi tutkimusta ja teknologiaa, kehitysapua ja aluepolitiikkaa. Se myös hallinnoi niitä koskevia määrärahoja.

Komissiota avustaa pääosin Brysselissä ja Luxemburgissa toimiva virkamiehistö, joka koostuu 36  pääosastosta ja toimialasta.

II. Muut toimielimet ja laitokset

(a)  Tuomioistuin

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin sijaitsee Luxemburgissa. Siinä toimii yksi tuomari kustakin jäsenvaltiosta ja näiden apuna kahdeksan julkisasiamiestä. Tuomarit nimitetään jäsenvaltioiden hallitusten yhteisellä sopimuksella kuuden vuoden toimikaudeksi, joka voidaan uusia.Tuomarit toimivat aina puolueettomasti. Tuomioistuimen tehtävä on varmistaa, että EU:n oikeutta noudatetaan ja että perussopimuksia tulkitaan ja sovelletaan oikein.

Yhteisöjen tuomioistuin varmistaa, että EU:n lainsäädäntöä
noudatetaan. Se on esimerkiksi ryhtynyt toimiin sen
varmistamiseksi, että äitejä kohdellaan oikeudenmukaisesti
heidän palatessaan työelämään.

(b)  Tilintarkastustuomioistuin

Luxemburgin tilintarkastustuomioistuin perustettiin vuonna 1975. Siinä on kustakin jäsenvaltiosta yksi jäsen, joka nimitetään kuudeksi vuodeksi jäsenvaltioiden välisellä sopimuksella, sen jälkeen kun on kuultu Euroopan parlamenttia. Tilintarkastustuomioistuin tarkastaa, että Euroopan unionin tulot ja menot on toteutettu oikein ja lainsäädännön mukaisesti ja että EU:n talousarviota on hallinnoitu moitteettomasti.

(c)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

Neuvosto ja komissio kuulevat Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa monilla politiikanaloilla ennen päätösten tekemistä. Sen jäsenistö edustaa erilaisia taloudellisia ja yhteiskunnallisia eturyhmiä, jotka yhdessä muodostavat järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan. Neuvosto nimittää jäsenet neljäksi vuodeksi.

(d)  Alueiden komitea

Alueiden komitea perustettiin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen nojalla. Sen jäsenet ovat jäsenvaltioiden ehdottamia ja Euroopan unionin neuvoston neljäksi vuodeksi nimittämiä alueellisen ja paikallisen hallinnon edustajia. Perussopimuksen mukaan neuvoston ja Euroopan komission on kuultava alueiden komiteaa alueellisissa asioissa, ja se voi antaa lausuntoja myös omasta aloitteestaan.

(e)  Euroopan investointipankki

Euroopan investointipankki (EIP) toimii Luxemburgissa. Se myöntää lainoja ja takuita EU:n heikosti kehittyneiden alueiden auttamiseksi ja yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi.

(f)  Euroopan keskuspankki

Frankfurtissa toimiva Euroopan keskuspankki (EKP) vastaa eurosta ja EU:n rahapolitiikasta (ks. luku 7 ”Talous- ja rahaliitto – euro”).