"Vielä tulee päivä, jolloin kaikki tämän mantereen kansat, omaa luonnettaan tai loistavaa yksilöllisyyttään menettämättä, sulautuvat korkeammaksi yhtenäisyydeksi ja muodostavat veljeyden Euroopan. Vielä tulee päivä, jolloin ei ole taistelukenttiä, vaan torit ovat avoinna kaupankäynnille ja kilpaileville ideoille. Vielä tulee päivä, jolloin luodit ja tykinammukset korvataan äänestämällä."

Victor Hugo lausui nämä profeetalliset sanat vuonna 1849, mutta kului yli vuosisata ennen kuin hänen utopistiset ennustuksensa alkoivat toteutua. Siihen mennessä Euroopassa sodituissa kahdessa maailmansodassa ja lukuisissa muissa konflikteissa oli kuollut miljoonia ihmisiä, ja toisinaan kaikki toivo näytti jo menetetyltä. 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen tarjoaa valoisampia näkymiä. Se tuo Euroopalle kuitenkin myös uusia haasteita ja ongelmia.

EU:n mittava laajentumishanke on edistynyt. Kuten eräästä uudesta jäsenvaltiosta kotoisin oleva poliitikko asian ilmaisi, Eurooppa on nyt vihdoinkin onnistunut sovittamaan historian ja maantieteen yhteen. Euroopan unioni toivottaa jatkossakin uudet jäsenet tervetulleiksi. Siihen mennessä Euroopan johtajien on  - julkista mielipidettä tarkoin kuultuaan - päätettävä, mihin unionin maantieteelliset, poliittiset ja kulttuuriset rajat asetetaan.

Euroopan unioni on sellaisten itsenäisten valtioiden välinen sopimus, jotka ovat päättäneet jakaa keskenään yhteisen tulevaisuuden ja luopua asteittain osasta itsemääräämisoikeuttaan. Se koskee eurooppalaisia lähimpänä olevia asioita: rauhaa, taloudellista ja fyysistä hyvinvointia, turvallisuutta, osallistavaa demokratiaa, oikeutta ja solidaarisuutta. Tämä sopimus on saanut vahvistuksen koko Euroopassa: 500 miljoonaa ihmistä on valinnut sen mukaisen oikeusvaltion päivittäisen elämänsä perustaksi ikivanhojen ihmisyyteen ja ihmisarvoon perustuvien arvojen mukaisesti.

Nykyinen tekniikan vallankumous on perusteellisesti muuttamassa elämää Euroopassa ja koko teollistuneessa maailmassa. On tärkeää ymmärtää, että tämä luo uusia haasteita, jotka ylittävät perinteiset, valtioiden väliset rajat. Kestävä kehitys, väestönkehitys, talouden dynaamisuus, sosiaalinen yhteisvastuu ja eettiset vastaukset biotieteiden edistysaskeliin ovat asioita, joita ei pystytä tehokkaasti hoitamaan yksittäisten jäsenvaltioiden tasolla. Meidän on muistettava myös tulevat sukupolvet.

Eurooppa: ideoiden kauppapaikka.

Euroopan yhdentymiskehitys koskettaa nyt koko maanosaa, joka puolestaan on osa nopeasti ja rajusti muuttuvaa maailmaa, jossa kaivataan uudenlaista vakautta. Eurooppaan vaikuttavat muilla mantereilla tapahtuvat muutokset, liittyivätpä ne islamilaisen maailman kanssa ylläpidettäviin suhteisiin, Afrikan nälänhätään ja tautiepidemioihin, Yhdysvaltojen yksipuolisiin pyrkimyksiin, Aasian voimakkaaseen talouskasvuun tai teollisuustuotannon ja työpaikkojen maailmanlaajuiseen uudelleensijoittumiseen. Euroopan ei pitäisi keskittyä ainoastaan omaan kehitykseensä, vaan sen on osallistuttava täydellä panoksella myös globalisaatioon.

EU:n toimielimet ovat osoittaneet hyödyllisyytensä, mutta niitä on mukautettava unionin laajentumisen ja siitä seuraavan kasvavan tehtävämäärän mukaan. Mitä enemmän EU:ssa on jäseniä, sitä enemmän myös sen yhtenäisyyden vaarantava keskipakoisliike voimistuu.  Lyhyen aikavälin edut voivat liian helposti estää pitkän aikavälin tavoitteiden toteutumisen. Tämän vuoksi kaikkien tahojen on kannettava vastuunsa ja siten varmistettava, että EU:n toimielinjärjestelmän toimintakyky säilyy. Nykyiseen järjestelmään tehtävistä muutoksista jokaisen on tuettava moninaisuuden säilymistä ja erilaisuuden kunnioittamista, jotka ovat Euroopan kansojen arvokkain voimavara.  Uudistuksissa on keskityttävä myös päätöksentekomenettelyihin. Unionista tulisi toimintakyvytön, jos ehdotonta yksimielisyyttä vaadittaisiin kaikissa asioissa. Ainoa toimiva järjestelmä on enemmistöpäätöksiin perustuva poliittinen ja oikeudellinen järjestelmä, johon liittyy sisäinen ja ulkoinen valvonta.

Ne muutokset, joiden avulla alun perin kuuden jäsenvaltion EU:n rakenteet voidaan muuttaa 27 jäsenvaltion EU:lle sopiviksi, on sisällytetty Lissabonin sopimukseen, joka tehtiin vuonna 2007 mutta joka tulee voimaan vasta kun kaikki jäsenvaltiot ovat sen ratifioineet. Lissabonin sopimus tekee EU:n demokraattisemmaksi ja avoimemmaksi, yksinkertaistaa työtapoja ja äänestyssääntöjä, takaa kansalaisten perusoikeudet EU:n perusoikeuskirjalla ja mahdollistaa sen, että EU esiintyy yhtenäisenä kansainvälisissä yhteyksissä.